Pupujen päivärutiinit

Helou taas ja terkkuja sateisen harmaasta stadista!

Viikonloppu on ohi ja on taas aika palata taas arkeen. Tälleen sivuhuomautuksena, oli muuten kiva viikonloppu! Käytiin pe yksillä synttäreillä ja la ja su oltiin vaan kotona. Se on sen verta harvinaista herkkua että tuntuu että on taas virtaa ihan eri tavalla. Sunnuntaina mun pikkusisko tuli kylään ja se tietää aina kaneille herkkuja ja jakamatonta huomiota - niin myös tällä kertaa. Sylvester on niin ihastunut mun systeriin että se pussailee sitä aina ihan innoissaan, ja muutenkin kanit pyörivät siinä kiinni koko ajan. Osaltaan asiaan saattaa tietysti vaikuttaa se, että huomiota ja herkkuja irtoaa varsin helposti aina kun systeri on kylässä... ;)

Mutta joo, viikonlopun herkuttelun jälkeen on aika laskeutua taas takaisin ankeaan maanantaihin ja sitä kautta arkeen. Ajattelinkin siis valottaa vähän meidän kanien päivärutiineja tänään. Seuraavalla sapluunalla meillä mennään päivästä ja viikosta toiseen, eli olkaatten hyvät:

Päivittäiset rutiinit: 

Aamu
Meillä aamu alkaa aina niin että mun avomies nousee siinä viiden aikaan kouluun, ja kanit heräilevät sen kanssa. Tai siis muut yleensä vaan moikkaavat sitä, syövät kurkkuviipaleet jotka se niille antaa ja menevät takaisin torkkumaan, mutta Lola on aina hereillä ekana ja on ihan intona kun se saa seuraa aamulla. Mä nousen siinä viimeistään yhdeksältä koska teen yleensä opiskeluhommia kotona (tosi vähän pakollisia luentoja toisin kuin miehellä jolla ei muita olekaan), niin saan nukkua pidempään. Kanit saavat ruuan joka päivä yhdeksän aikaan, ihan viimeistään puoli kymmenen. Meillä kanit saavat pellettejä vain kerran päivässä, ja kun ne kupista loppuvat niin loppupäivä mennään heinällä. Eli siis aamulla 0.6dl pellettiä per pupu, ja sitä ne odottavat joka kerta ihan hullunkiilto silmissä. Poistan myös aina rähmät kanien silmistä, varsinkin Syltty ja Lola kehittävät rähmää, 2 muuta eivät juuri koskaan. Aamiaisen jälkeen puput ottavat aina ruokalevon eli kaikki makoilevat tunnin pari ja torkkuvat.

Päivä

Shh, me katsomme nyt telkkaria!

Jos olen kotona enkä jossain menossa tai luennolla, kanit pääsevät jo päivällä vapaaksi juoksentelemaan. Jotta elämä ei kuitenkaan olisi liian yksinkertaista, meillä pupupareja ei voi päästää samaan aikaan tai samalle reviirille ulos, koska muuten tulee tappelu tai sellainen reviirin merkkausvimma että sitä papanan ja merkkipissan määrää ei siivoa kukaan. Ollaan ratkaistu tää ongelman ihan hirveen esteettisellä koiran pentuaidalla, joka halkoo olkkaria. Ihan hirveen kiva. Olkkari on Syltyn ja Dompan aluetta, ja keittio/ruokailutila Lolan ja Aatun. Ei mikään kovin käytännöllinen ratkaisu mutta ei pienet päämme puhki pohdittuamme keksitty muuta, kun ei noi vaan tuu toimeen vaikka päällään seisois. Mutta siis joo, jompi kumpi pari kerrallaan häkin ovi auki ja seikkailemaan omalle reviirille. Päivällä kaikki saavat myös jonkun herkkupalan. Välillä se on pala näkkäriä tai porkkanaa, välillä kanin herkkunaksu tai joku muu pikku nakerrettava.

Ilta
Iltaisin kun vähintään toinen meistä on kotona, ovat kanit vuorotellen vapaina enemmän tai vähemmän koko illan, siitä kun tullaan kotiin siihen että mennään nukkumaan. Illalla yleensä laitetaan kaneille älyleluun vähän naksuja, ja sitä ne saavat sitten työnnellä herkkujen toivossa. Iltaisin myös täytetään juomapullot ja lisätään heinää jos tarvitsee.

Viikoittaiset rutiinit:

Meillä siivouspäivä on kerran viikossa, yleensä sunnuntaisin ja joka tapauksessa aina viikonloppuna. Silloin siivotaan miehen kanssa koko kämppä, mikä tarkoittaa myös kanien häkkejä. Häkkien siivoaminen on mun vastuulla (meillä siivoushommat on jaettu mun ja miehen kesken, voin suositella erittäin lämpimästi!), eli saan touhuta niiden kanssa rauhassa ja omalla tavallani. Niinkuin oon aiemminkin sanonut, meillä kaneilla ei ole häkissä pehmikkeenä purua vaan matto. Se on musta paljon kätevämpi ratkaisu, ei sotke niin paljon, helppo pitää puhtaana ja senkus heittää pesukoneeseen ja käyttää uudestaan. Häkit siivotaan siis kunnolla kerran viikossa, tottakai viikolla sekoitellaan hiekkaa, siivotaan sotkettua heinää, yms muuta pientä.
Häkkien viikkosiivouksessa matot vaihdetaan uusiin ja pestään, vessa ja kissanhiekka vaihdetaan uusiin, lelut pestään, häkki desinfioidaan ja pyyhitään sisältä eläinystävällisellä puhdistus/desinfiointiaineella ja vesipullot pestään. Nykyiset häkit on helppo siivota, koska kerrokset saa erotettua toisistaan jolloin kanit odottavat yläkerrassa kun siivoan alakertaa ja toisinpäin.

Olisiko kohta jo valmista? (kuvassa edellinen häkki)

Kanit myös harjataan kerran viikossa furminaattorilla, tai jos karvaa lähtee vähemmän niin tavallisella eläinharjalla. Yritän tehdä sen ennen häkkien siivoamista jotta putsattu häkki ei olisi heti ihan karvassa.

Joka toinen viikko:

Seuraan kanien painoa, jotta huomaan jos joku alkaa lihoamaan tai laihtumaan yhtäkkiä. Painon suuremmat vaihtelut ovat usein oire sairaudesta joten painoa kannattaa seuratasäännöllisesti. Kaneja en punnitse ihan joka viikko, mutta about joka toinen. Siihen käytän isoa kulhoa ja keittiövaakaa, toimii ihan hyvin!

Lolan ensimmäinen punnitus: 600g

Kynnet leikkaan myös joka toinen viikko, koska kaikilla meidän kaneilla on jo "kunnon" kynnet terävien ja ohuiden pentukynsien sijaan. Pentukynsiä pitää leikata useammin, mutta täysikasvuisen kynsille riittää kahden viikon välein, ja sekin on aika usein. Leikkaan kynnet niin että kani on selällään mun polvien välissä, niin siinä on kätevää tsekata aina samalla etuhampaat, ettei ole murtumia tai ylikasvua.

Hyväksi (ja huonoksi!) havaittuja kauppoja, tuotteita, tuotemerkkejä ja tarvikkeita kanista huolehtimiseen

Tän reilun vuoden aikana kun mulla on ollut kaneja, olen törmännyt yhteen ongelmaan joka vaikeuttaa kanin jokapäiväistä hoitoa: Nimittäin siihen että suomessa on tosi huonosti saatavilla kanituotteita, ja jos niitä jossain on niin valikoimat ovat tosi pienet, kaikkialla samat ja usein myös valitettavan huonolaatuiset. Olen kokeillut lukemattomia eri kauppoja ja nettikauppoja, sekä eri brändejä ja tuotteita, ja olenkin saanut kasaan aikamoisen kartan hyviksi ja huonoiksi havaituista kaupoista ja tuotteista.
Ajattelinkin että voisin tässä jakaa kokemuksiani, jotta kaikkien muiden ei tarvitse kahlata läpi sataa surkeaa settiä ennen kuin ne helmet löytyvät. Toki kokemukset ja kanit ovat yksilöitä joten kaikki ei toimi kaikilla, mutta kerronpas nyt kuitenkin. Ja hei aina kannattaa kokeilla!

Tätä listaa selatessa kannattaa muuten huomioida se, että meillä kaneilla ei ole häkissä purua pohjalla vaan matto, ja että ne käyttävät vessalaatikkoa jossa on kissanhiekkaa. Kanit myös asuvat pareittain, jolloin meillä on kotona vaan 2 häkkiä, mutta ne ovat sitten aika isoja että kaneilla olisi tarpeeksi tilaa. Noniin nyt asiaan!

Eläintarvikekaupat:

+ www.zooplus.fi 
kaksi sanaa: Ihan paras! Saksalainen nettikauppa jossa on huikeat valikoimat kaikkea mitä ikinä vaan keksii kanille tarvita. Ilmainen toimitus yli 49e tilaukselle, tilaus tulee vajaassa viikossa ja ainakin Helsingissä suoraan kotiovelle. Halvemmat hinnat kuin suomessa, laadukkaita merkkejä hyvin saatavilla, ja erittäin hyvät kantisohjelmat. Tilaan täältä kaikkea kissanhiekasta ruokaan ja jopa häkkeihin. Suosittelen erittäin lämpimästi, en ole koskaan kohdannut ongelmia ja homma toimii!
+ Megaeläin
Pieni ketju josta voi ostaa kaikkea pientä jännää kanille, hyvät valikoimat herkkuja ja leluja kaneille. En käyttäisi peruskaman ostamiseen mutta pikkusälää ja erikoisempia lahjoja löytää kyllä.
- Musti ja Mirri / Faunatar
Käytän vaan pakon edessä kun joku loppuu ja zooplussan tilaus on vasta matkalla. Saa vaan peruskamaa ja sitäkin kalliilla. Hyvä kantisohjelma tosin!

Heinä:

+ Greenwoodsin niittyheinä

Meillä meni heinää aikaisemmin aika nihkeästi, ja usein melkein 1/3 pussista meni roskiin kun pohjalle jäi vaan heinähilua jota kani ei syö ja joka vaan tippuu heinätelineestä lattialle. Löysin Greenwoodsin heinät Zooplussalta ja päätin kokeilla, koska niissä on pieni jekku mikä saa heinän maistumaan kanille paremmin: 10% joko omenaa, voikukkaa tai porkkanaa. Tilaan näitä aina säästöpakkauksen kerralla ja vaihtelen makuja, ja nyt heinä uppoaa varsin mukavasti! Mukavan korteista heinää ja pohjalle jää vain vähän hilua.


Pelletti:

Kuvan lähde: www.zooplus.fi

+ Versele Laga (mikä vaan kyseiseltä merkiltä on hyvä!)
Kanimaailman premiumbrändi, jonka kaikki tuotteet ovat erittäin laadukkaita mutta vähän kalliimpia kuin kilpailijoiden. Meillä kanit syövät joka päivä Versele Lagan Cuni Nature Re-Balance pellettiä, johon on sekoitettu saman merkin Cuni Adult Completea about suhteessa 2/3 ja 1/3. Sisältää paljon raakakuitua ja mikä tärkeintä, ei viljanjyviä. Meillä oli aluksi tosi paljon ongelmia ripulin kanssa kun Aatun masu ei kestänyt oikein mitään, mutta näillä tilanne korjaantui. Sekoitusta teen lähinnä siksi ettei kanit kyllästy, jompi kumpi pelkästäänkin ois erittäin jees. Plussaa siitä että näitä saa isoissa säkeissä, ja käyttäjäkommentit pelkästään positiviisia. Ihan huipputuote!
- JR Farm
Jostain syystä mikään JR Farmin tuote ei ole uponnut mulle sitten yhtään. Varsinkaan kyseisen merkin herkkuja en suosittele, niissä on yleensä paljon rasvaa, ne ovat leivottuja, sisältävät paljon vehnää ja siemeniä jotka eivät tee kanille hyvää.

Juomapullot:

+ Classic -vesipullot
Paras juomapullomerkki johon olen törmännyt. Ei vuoda, helppo pestä ja korkin kierteet eivät löysty ajan kanssa. Plus ihan superhalpa. Miinusta rumasta ulkonäöstä mutta muuten ihan loistava tuote!
- LivingWorld lasipullot
Kituutettiin näiden kanssa tosi kauan koska ne ovat niin kauniita verrattuna muovisiin. Vuotavat koko ajan, hankala kiinnittää ja korkin kierteet löystyvät nopeasti jolloin pullon suu menee ihan vinoon ja tekee juomisen kanille vaikeaksi. Heitettiin pois eikä ikävä ole ollut.

Turkin hoito:

+ Furminator 

Kuvan lähde: www.zooplus.fi

Furminatorin löytäminen on pelastanut mut erittäin monelta hermoromahdukselta ja kiukunpuuskalta. Varsinkin karvanvaihdon aikaan Furminator on pelastus, koska sillä saa kaiken irtokarvan tosi tehokkaasti suoraan turkista pois, kulkematta koko kämpän, vaatteiden ja hengitysteiden kautta. Auttaa myös siihen ettei kani itseään puhdistaessa niele liikaa karvaa. Suosittelen pienintä mallia eli kissoille tehtyä alle 5cm turkinpituus Furminatoria. On ehkä vähän hintava muihin harjoihin verrattuna mutta jokaisen euron arvoinen!

Kissanhiekka:

+ Sanicat Professional (Aloe Vera 7 Days)
Koska kanin vessassa ei voi käyttää paakkuntuvaa kissanhiekkaa nielemisriskin takia, jää aika vähän valinnanvaraa paakkuuntumattomien kissanhiekkojen kanssa. Sanicatin Professional -sarjassa on kaksi vaihtoehtoa, josta Aloe Vera 7 Days on mielestäni parempi. Hiekka on pienikiteistä ja vaaleanpunaista, ja se tuoksuu hyvälle. Se imee nesteen ja hajut hyvin ja kestää kahdella kanilla juuri sen viikon ennen vaihtoa uuteen satsiin. Perinteinen kristallihiekka on tottakai hyvä vaihtoehto, mutta se tuppaa olemaan aika kallista ja musta tämä pitää hajut paremmin kurissa. Hinta on edullisin minkä olen löytänyt, koska tilaan aina säästöpakkauksen eli 10x4l, kun meillä sitä hiekkaa kuluu aika kiitettävästi neljän kanin kanssa. Tätä en kuitenkaan ole löytänyt muualta kuin zooplussalta.

Kuvan lähde: www.zooplus.fi

Kuljetusboksit:

+ Catit White Tiger Voyageur Black
Kissan kuljetusboksi mutta yksi parhaista mitä olen tähän mennessä löytänyt. Sen verta tilava että kaksi kania mahtuu matkustamaan yhdessä mukavasti. Helppo irroittaa kansi ja laittaa nopeasti takaisin kiinni, koska kiinnitys tapahtuu klipseillä. Katossa luukku jonka kautta kaneihin pääsee käsiksi avaamatta ovea. Mukana tulee oven ristikkoon kiinnitettävä ruoka/vesikippo mikä on hyvä pitkille matkoille eväslaatikoksi. Aika iso yhden kanin tarpeisiin tosin!

Häkit:

+ Lounge -pieneläinhäkki, 2 kerroksinen
Tämä häkki on meillä tällä hetkellä käytössä molemmilla kanipariskunnilla. Ihan mielettömän upea ulkonäkö ja fiksusti suunniteltu häkki. Materiaali mäntyä, joka on ikävä kyllä tosi pehmeää, koska kanit nakertavat häkin sisäosia jolloin se on aika karun näköinen sisältä. Silti kuitenkin paras häkki tähän mennessä: Tarpeeksi iso kahdelle kanille, fiksut (tosi vähän tilaa vievät) rampit yläkertaan, kerrokset erotettavissa toisistaan, tarpeeksi ovia ja irroitettava "mökkiosa". Saatavissa zooplussalta, aika kallis (169e) mutta mulle on tärkeää että häkit ovat isot, hyvin suunnitellut, eivätkä pilaa koko kämpän sisustusta.
+ Essegi Baffy 120 tai 100 2-kerroshäkki
Meidän kanien edelliset häkit olivat Essegi Baffyn 120 ja 100 2-kerroshäkit. Tosi hyvät häkit jos tykkää perinteisemmästä tyylistä: Muoviset kaukalot, sinkkipinnoitetut ristikot ja paljon tarvikkeita mukana. Toimivat tosi hyvin mutta kyllästyin muovihäkin heppoiseen olemukseen ja siihen että ramppi yläkertaan on sijoitettu tilaa vievästi keskelle häkkiä, jolloin yläkerran lattiassa on keskellä iso aukko. Helpompi puhdistaa kuin puinen koska senkun kärrää suihkuun ja pesee. Suosittelen kuitenkin lämpimästi näitäkin, tosi hyviä perusmalleja. Hinta 120-pituiselle on 179e ja 100-pituiselle 149e, molemmat myöskin zooplussalta.

Kuvan lähde: www.zooplus.fi

Kuvan lähde: www.zooplus.fi

Just nyt tähän hätään ei tule enää mieleen lisää kokemuksia ja vinkkejä jaettavaksi, kerron niitä lisää sitä mukaa kun muistan että mikäs nyt oli jees ja mikä ei. Toivottavasti näitä ois apua jollekin joka miettii että mitä kokeilla ja millä välttää virheostokset.

Erilaiset pupupersoonat

Se mikä mua on varmaan eniten yllättänyt pupujen maailmassa on se, miten fiksuja ja persoonallisia eläimiä kanit ovat. Tais siis olin tottakai ottanut selvää kanien älykkyydestä, kommunikaatiosta ja sielunelämästä ennen kanin hankintaa, mutta yllätyin silti. Kanithan ovat älykkäitä eläimiä, joidenkin arvioiden mukaan jopa yhtä älykkäitä kuin jotkut koirat. Näinollen kani tarvitsee paljon puuhaa, virikkeitä ja sosiaalisia kontakteja ollakseen onnellinen.

Kani eroaa marsusta ja hamsterista älyltään erittäin paljon, ja kani ei siksi todellakaan ole pienten lasten lemmikki. Kani on älykäs saaliseläin joka stressaantuu väärästä kohtelusta ja hoidosta, ja helposti pelkää lapsia koska lapset tekevät yllättäviä, nopeita liikkeitä eivätkä jaksa olla kärsivällisiä kanin kanssa. Suosittelenkin lapselle lemmikiksi jotain saalistajaa kuten koiraa tai kissaa, joka osaa pitää puolensa ja ilmaista lapselle milloin leikit ovat liian rajuja, koska kani ei sitä osaa. Kani voi jopa kuolla stressiin nopeastikin, joten tämä kannattaa ottaa todesta. Kani kannattaa myös leikata heti kun se on fyysisesti mahdollista, koska se helpottaa kanin mahdollisia käytösongelmia, reviiritietoisuutta ja myös vähentää tiettyjen sairauksien riskiä. Meillä kaikki kanit on leikattu heti kun mahdollista, ja kaikki on mennyt tosi hyvin.

Kanit ovat myös todella tunteellisia pikku palleroita, jotka kiintyvät ihmiseensä ja kaipaavat paljon seuraa ja seurustelua ihmiseltään ollakseen onnellisia. Kuitenkaan ihminen ei voi korvata lajitoveria kuin maksimissaan auttavasti, koska kanit ovat yhdyskuntaeläimiä. Varsinkin jos ihminen ei voi olla kotona koko ajan ja pitää kanille paljon seuraa, on lajitoverin hankinta hyvä tapa varmistaa kanin hyvinvointi. Koska kani tosiaan on saaliseläin, se käyttäytyy varsin eri tavalla kuin yleiset lemmikit kissa ja koira. Lajitoveri on hyvä tuki ja turva jännittävissä tilanteissa, uusiin asioihin tutustumisessa ja ihan vaikka rauhallisemman unen takaamisessa. Kanit kun usein nukkuvat niin että toinen nukkuu taempana ja edempänä olevalla on "vahtivuoro", eli vahti seuraa ympäristöä jotta toinen uskaltaa nukkua syvää unta. Aika fiksua eläimeltä joka on about kaikkien muiden ruokaa, eikö?

Nyt lähti taas vähän sivuraiteille, eli palataas ruotuun ja otsikon aiheeseen! Meidän perheessä asuu siis neljä todella erilaista kanipersoonaa, ja kerron niistä tässä nyt tarkemmin. Mennään vaikka ikäjärjestyksessä.

Sylvester

Olen hirmuisen utelias pieni poika

Sylvester eli Sylppä on meidän pupulauman sosiaalisin tapaus (se on tosin myös vanhin eli se saattaa vaikuttaa). Sylppä on ihan hirveän ihmisrakas ja aina tutustumassa kaikkiin jotka meillä kyläilee. Sylppä oli tosi arka pentuna, säikky ja sellainen yleisahdistunut, mutta sen sosiaalistamisessa tehtiin tosi paljon töitä ja nyt se on ihan uskomattoman seurallinen ja utelias tapaus. Sylppä osaa pupuista eniten sääntöjä ja käskyjä, ja tietää kyllä tasan tarkkaan milloin tekee jotain mitä ei saisi. Se tulee syliin, kiipeilee ihmisen päällä, tökkii ja tönii koko ajan. Sylppä on myös kova antamaan pusuja tutuille ihmisille, ja se pussailee meitä joka päivä monta kertaa. Sen uteliaisuudella ei ole rajoja, ja se rakastaa tutkia oikeastaan ihan mitä vaan. Sylppää ei pysty motivoimaan herkuilla, koska se ei ole kauheasti herkkujen perään. Sitä motivoidaankin siis kiitoksella ja rapsutuksilla, mitä se rakastaa. Se osaa käskyt "ei", "pois", "kotiin" ja "tänne" sekä oman nimensä. Se myös noutaa palloa jos sitä sille heittää. 

Sylvesterin pahoihin tapoihin kuuluu vaatteiden järsiminen, näykkiminen ja kaivaminen. Se rakastaa nakertaa vaatteita, varsinkin jos ne ovat ihmisen päällä. Se myös näykkii aika nopeasti jossei satu pitämään jostain tai haluaa pois, mutta se on kanille keino kertoa että nyt riittää ja sille ei pidäkään tehdä mitään. Sen mielestä on ihanaa kaivaa vilttejä, peittoja, vaatteita ja tyynyjä, mutta ei tietenkään sen omaa peittoa vaan juuri niitä mihin se ei saa koskea. Sylvester ei enää jaksa paljoa välittää Lolasta ja Aatusta, vaan jättää vahtimisen Dominolle ja ottaa mieluummin itse torkut. 

Lola

Minä rakastan ruokaa ja Aatua

Lola on varsin erilainen tyyppi kuin Sylvester. Sekin oli pienenä aika arka, mutta kaikki kanit ovat. Suurin osa sen pelokkuudesta johtui varmaan Sylvesteristä, ja kun se sai oman rakkaan eli Aatun, siitä kuoriutui ihan eri kani. Lola rakastui Aatuun heti ensisilmäyksellä aivan koko sydämestään, ja kaksikko onkin ollut erottamaton heti alusta lähtien. Kun Aatu oli pieni, Lola suojeli sitä kaikilta ja kaikelta, mutta kun Aatu kasvoi, siitä tuli kaksikon pomo ja Lolan henkivartija. Lola on erittäin omapäinen ja määrätietoinen tyttö. Se komentaa meitä ihmisiäkin mm. rynkyttämällä häkin ovea jos sen mielestä on aika päästä ulos juoksemaan. Se myös puhuu, eli antaa ärsyyntyneitä äänimerkkejä jos sitä vaikka erehtyy harjaamaan. 

Lola ei tottele käskyjä, tosin en tiedä johtuuko se siitä että se ei todellakaan ole mikään penaalin terävin kynä, vai siitä ettei sitä kiinnosta totella. Se osaa juuri ja juuri nimensä, ja siinä se sitten olikin. Tosin se kyllä ymmärtää pienestä ilmeestäkin että milloin voisi olla ruokaa saatavilla, sillä Lolaa ei motivoi mikään muu kuin herkut. Se rakastaa ruokaa, ja kerjää sitä todella näkyvästi aina kun ihminen kävelee lähelläkään sen häkkiä. Lola on myös aika hedonistinen persoona, se mieluusti vaan lepäilee, syö ja pussailee Aatua, muuta se ei tarvitse ollakseen onnellinen. Lola rakastaa silityksiä ja palkitsee rapsuttajan pusuilla. Se myös usein osoittaa kiitollisuutta "sukimalla" mun turkkia, eli käsikarvoja... Jep, mähän sanoin ettei se ole kovin fiksu. 

Aatu

Minua kyllä nyt taas ärsyttää

Aatu on meidän perheen kiukkuperse. Se on pennusta asti ollut sellainen, että sille riittää Lola ja ruoka, ja muu ei sitä kiinnosta. Se rakastaa Lolaa koko sydämestään, ja inhoaa kaikkia muita eläimiä. Aatu on sitä mieltä että se määrää meillä, ja on myös ihmisten pomo. Se on yleisepäluuloinen, ja tönii kuonollaan ihmisen kättä pois jos ihminen viettää sen valtakunnassa eli häkissä liikaa aikaa. Aatu tarkkailee ympäristöään ahkerasti, ja mulkoilee epäluuloisesti kaikkia ja kaikkea. Se tykkää tutkia paikkoja ja ihmisiä, mutta omaan tahtiinsa ja omilla ehdoillaan. Sitä saa kyllä silittää ja ottaa syliin, mutta ei liian usein eikä liian pitkäksi aikaa, muuten alkaa töniminen ja pakoilu. Aatu pistää kaikki muut kanit pakettiin jos vaan pääsee lähelle, ja se on erittäin reviiritietoinen. Se tietää oman nimensä ja tottelee käskyjä paremmin kuin Lola, mutta yleensä vasta kun ihminen alkaa todella hiiltyä. Se on perso herkuille ja kerjää yleensä Lolan kanssa vieri vieressä kaikilta ohikulkijoilta.

Domino

Pitäisikö lähteä karkuun?

Domino on reippaasti nuorempi kuin meidän muut kanit, ja aika omanlaisensa tyyppi. Domino tuli meille n.4kk ikäisenä, eläinsuojaan hylättynä erittäin pelokkaana ja arkana pikkutyttönä. Sitä ei oltu koskaan käsitelty, päästetty häkistä ulos tai hoidettu, eli siinä oli aika paljon haastetta meille. Domino on kuitenkin urhea ja oppii nopeasti, joten se on lyhyessä ajassa saanut hurjasti rohkeutta ja itseluottamusta elää uudenlaista kanin elämää. Se on vieläkin arka, mutta päättäväinen ja utelias. Domino tutkii ympäristöään ja ihmisiään väsymättä, mutta jos siihen koskee se lähtee helposti pakoon. Se saattaa jopa hypätä rinnan päälle nuuskimaan mutta pelästyy jos ihminen tekee äkkinäisiä liikkeitä. Se on myös fiksu, oppi nimensä nopeasti ja osaa samat käskyt kuin Sylvesterkin. Domino rakastaa juoksennella ympäriinsä, ja purkaa energiaa jota sillä todella riittää. Sillä on myös taipumus jyrsiä asioita joita se ei saa jyrsiä, mutta se tottelee kun sitä komentaa. Se on Sylvesterin pomo, ja vahtii reviiriään mustasukkaisesti, varsinkin jos Lola on lähellä. 

Siinä oli esittelyssä meidän pupuasukkaat, tulipas taas pitkä setti!

Tarina siitä miten yhden kanin hankkiminen johti neljään

Moikka taas!

Ajattelin jatkaa ekan postauksen aiheesta, eli siitä että keitä ovat meidän perheen pupuasukkaat, miksi niitä on vuodessa tullut neljä aiotun yhden sijaan, ja mistä puput on hankittu.

Elikkä taas kirjoittamaan mars!

Sylvesteristä puhuttiinkin viimeksi jo vähän, mutta kertaus on opintojen äiti (ainakin tenttiin asti, ehheh), joten kerrataan vielä vähän.

Sylvester on siis musta kääpiöluppauros, joka on syntynyt 1.5.2013 Karjaalla ExRosariksen kanilassa. Otin tottakai selvää että kanila on kaninkasvattajien yhdistyksen jäsen ja kaikkea muuta kivaa, mutta kuinkas kävikään: ExRosariksen kanilaa en voi suositella kenellekään.
Kasvattaja piti ihan liikaa kaneja erittäin pienissä häkeissä kellarissa, joka paikassa oli todella sotkuista ja häkit likaisia. Sylvester oli takkuturkkinen ja pieni poika, jolla oli tuliaisena kasvattajalta silmätulehdus, hilsepunkki, kaljuja laikkuja ja todella pelokas mieli.
Vein kanin eläinlääkäriin pian sen jälkeen kun olin saanut sen kotiin ja sairaudet paljastuivat. Hilsepunkin ja stressikarvanlähdön kanssa taistellaan muuten vieläkin, hirveen kiva.

Sylvester suoraan kasvattajalta tuotuna

Sylvester sai kuitenkin lääkkeet ja pikkuhiljaa karva alkoi kiiltää, laikut hävitä ja kovia kokenut pupu iloita uudesta elämästään. Sylvester on hirveän ihmisrakas ja se kiintyi meihin todella kovasti, mutta jossain vaiheessa ajateltiin että helposti stressaantuvana ja ahdistuvana eläimenä sen elämä voisi olla tasaisempaa ja sen olo parempi jos sillä olisi oma kanikaveri johon turvata. Tuumasta toimeen ja kasvattajia katselemaan. Huonon kasvattajan valitsemisesta viisastuneena tein vieläkin enemmän pohjatöitä ja löysin Aurinkovillan kanilan 3 tunnin ajomatkan päässä Helsingistä. Kasvattajalla oli poikue tulossa ja varasimme tyttöpoikasen. Näin meille sitten tuli Lola.


Lola syntyi 24.8.2014 Aurinkovillan kanilassa, (kasvattajanimi Aurinkovillan Pilvi). Lola on myös kääpiöluppa, mutta tyttö ja väritykseltään madagascar. Sillä on hienot vanhemmat, korkeat rotupisteet ja kaikkea sellaista kivaa millä me ei tehdä yhtään mitään (helmi sioille siis). Tällä kertaa kasvattaja osui aivan nappiin: Kanilassa oli puhdasta ja siistiä, häkit hyvässä kunnossa, ja kanit sosiaalisia ja uteliaita. Voin suurella lämmöllä suositella kyseistä kanilaa kanin hankkimista miettiville!
Lola haettiin meille kotiin heti luovutusikäisenä pikku pallerona, ja sitten alkoikin operaatio nimeltä kanien tutustuttaminen toisiinsa.

Lola autossa matkalla kasvattajalta kotiin

No, niinkuin voi päätellä siitä että kahden kanin sijaan meillä on niitä neljä, kaikki ei mennyt ihan putkeen. Sylvester ei nimittäin hyväksynyt Lolaa kaverikseen millään ilveellä. Yritettiin kaikkia tekniikoita jotka vaan löydettiin, mutta useamman kuukauden jälkeen piti tunnustaa tappio: Sylvester ei ollut lämmennyt Lolalle yhtään vaan yritti lähinnä suolistaa sen vaikka kalterien läpi, ja Lola pelkäsi Sylvesteriä niin paljon että se oli koko ajan peloissaan ja säikky. Ei se siis ihan nappiin mennyt.
No, ei siinä sitten muuta kuin miettimään että mitäs nyt tehdään. Lola oli kuitenkin jo hankittu ja sen hyvinvoinnista huolehtiminen oli meidän vastuulla. Ihmeteltiin vaihtoehtoja hetki ja tultiin siihen tulokseen että Lola olisi varmaan onnellisempi kaverin kanssa, ja meillä oli jo kaksi häkkiä koska Sylvester ei tullut sen kanssa toimeen - näin ollen 2 kania yhdessä häkissä ja 1 kani toisessa ei lisäisi hoitotaakkaa eksponentiaalisesti. Tai oikeastaan mä tulin siihen tulokseen, mies oli jo kauan sitten päättänyt että mä olen seinähullu. Niin tai näin, soitettiin Lolan kasvattajalle taas kerran ja kyseltiin vapaata poikapentua. Sellainenhan sitten löytyi, nimittäin Lolan poikuetta seuraavasta poikueesta. Näin meille sitten tuli Aatu.

Aatu syntyi 19.9.2013 Aurinkovillan kanilassa, mutta on kokonaan ruotsalainen. Aurinkovillassa vaihdetaan kyseisen kanilan kanssa kaneja perimän puhtauden ylläpidon takia. Aatu oli sitten jäänyt kanilaan, ja se tuli meille jo reippaasti luovutusiän ylittäneenä. Aatu eli oikealta nimeltään Arnold (ehkä erään toisen actionsankarin mukaan nimetty ja kasvattajanimeltään Aurinkovillan Reetu) on luonnonkeltainen luppauros, pentuna ihan jäniksen näköinen pitkine raajoineen ja sarjakuvamaisine megatassuineen. Edellisestä huonosta tutustumisesta viisastuneena otettiin Lola mukaan hakemaan Aatua koska haluttiin katsoa että lähteekö tutustuminen yhtään paremmin käyntiin.
No, ekaa kertaa tässä tarinassa meillä kävi mäihä ja Lola rakastui pikku-Aatuun aivan silmittömästi heti ekalla nuuhkaisulla. Kanit makasivat vierekkäin Lolan pussaillessa Aatua koko kotimatkan, ja siitä hetkestä ne ovat olleet erottamaton pari. Itseasiassa niin erottamaton ja siirappisen rakastunut pari, että melkein ällöttää. Loppu hyvin kaikki hyvin, eikö!

Lola ja Aatu koko matkan kasvattajalta kotiin

Tässä vaiheessa tätä romaaniksi venynyttä postausta joku saattaa ihmetellä että miten ihmeessä meille sitten siunaantui vielä yksi kani? Sitä on itsekin ihmetelty ja selitys seuraa perästä: Elikkä tällä kertaa eleltiin ihan reippaasti pidempään kolmen kanin kanssa, Sylvester itsekseen ja Lola ja Aatu paitana ja peppuna. Meillä oli kuitenkin huoli Sylvesteristä - se oli yksin ja yritti koko ajan päästä ihmettelemään Lolaa ja Aatua, sillä seurauksella että Aatu hermostui joka kerta ja muutaman ihan kunnon myllynkin pojat saivat karkaamalla käsistä/aitauksesta/ties mistä aikaan. Tässä muuten selvisi se että kumpi voittaa, Sylvester vai Arnold, (hehheh) ja se on muuten Arnold. Joka kerta, Aivan 6-0. Ei kuitenkaan aktiivisesti mietitty kaverin hankintaa Sylvesterille koska se meni viimeksi niin reisille ja meillä ei ollut tilaa eikä henkisiä resursseja hankkia enää yhtäkään kania joka ei tule muiden kanssa toimeen.
Tämä siis siihen asti kunnes mulle tarjottiin mahdollisuutta ottaa eläinsuojaan tuotu luppatyttö meille asumaan. Mies oli silloin pitkässä reissussa joten reitti salakanille oli selvä! Lupasin hakea tyttölupan meille, mutta vain sillä ehdolla että voin viedä sen takaisin eläinsuojaan jos Sylvester ei hyväksy sitä kaverikseen. Ajettiin sitten Sylvesterin kanssa tapaamaan tätä pikkutyttöä, ja jo ensi tapaamisella tämä pieni rääpäle nylkytti Sylvesteriä naamaan sen verta topakasti että tyttö lähti mukaan ja samalla keksin sille luonteenomaisen nimen - Domino.

Dominon vaiheista ennen meille tuloa ei juuri tiedetä. Sen oli tuonut eläinsuojaan siihen kyllästynyt nuori pariskunta, joka sanoi sen olleen silloin noin puolivuotias. Sillä ei ole kasvattajaleimaa korvassa eikä papereita, eli se tuskin on ammattikasvattajalta. Nimi oli kyllä kasvattajamainen - Marisol the Sunny Sea, mutta muuta ei tiedettykään. Dominon uskotaan (ja toivotaan!) vahvasti olevan kääpiöluppa eikä ranskanluppa sen koon takia, ja väriltään se on kauniin luonnonsininen. Syntymäpäiväksi määritettiin 22.1.2014 ja niin meille lähti mukaan taas uusi kani.

Domino eläinsuojasta saadussa kuvassa

Kaikkien suureksi yllätykseksi Sylvester ja Domino tottuivat toisiinsa muutamin konstein nopeasti, ja asustelevat nyt onnellisina yhdessä, Dominon ollessa pariskunnan kiistaton pomo. 

Huhhuh, siinä oli tarina siitä miten yhden kanin hankkiminen johti neljän karvakasan asusteluun meillä. Aikamoinen komedia mutta minkäs teet.

Ensimmäinen blogikirjoitus eli kuka, mitä ja häh

Moikka ja hui, eka blogikirjoitus ikinä!

Miksi siis aloitan tämän blogin ja astun ihan uudelle alueelle? No, siksi että olen hurahtanut. Ihan big time. Enkä vaan silleen söpösti, vaan niin että uusi lempinimeni on "crazy bunnylady" (huomaa huikean omaperäinen väännös Simpsonien crazy cat ladysta). Ei kauheen suloista.

Kuinka tässä sitten niin kävi? Se on erittäin hyvä kysymys, jota pyrin selvittämään pitämällä tätä blogia. En ole koskaan kirjoittanut päiväkirjaa tai kokenut mitään intoa siihen. Kuitenkin viime aikoina ajatus pupupäiväkirjan pitämisestä on vieraillut mielessäni koko ajan useammin, joten päätin tarttua toimeen ja katsoa mitä tästä tulee, koittakaa kestää!

Voisi olla kohteliasta aloittaa sillä että kuka mä olen ja mitä pupuja meillä oikein asustaa. Kokonaiskuva on ainakin mulle itselleni avain kiinnostukseen ja siihen että jaksaako lukea pidemmälle tai jatkossa, eli lähdetään siitä liikkeelle!
Mä olen siis Amanda moi, 25-vuotias Helsinkiläinen kauppatieteiden maisteriopiskelija. Asustelen Etelä-Helsingissä avomieheni ja niiden neljän pupusen kanssa, ja elämä on kaikin puolin ihan mukavaa. Jeejee.

Abauttiarallaa puolitoista vuotta sitten päätettiin miehen kanssa että lemmikki saisi tulla taloon, ja ykkösajatus oli koira. Kahdella opiskelijalla ja epämääräisillä aikatauluilla ei kuitenkaan ole realistista mahdollisuutta vastata koiran tarpeisiin, joten päädyttiin siihen että jokin mahdollisimman koiran tapainen otus joka pystyy elämään onnellista elämää meidän elämäntilanteessamme olisi loistava. Tein vähän tutkimusta ja tutustuin kaneihin: Bingo, siinä vastaus toiveisiimme! Tuumasta toimeen, kasvattaja kehiin ja kääpiöluppa tilaukseen. Kääpiöluppaan päädyin siksi että se on rotumääritelmän mukaan rauhallisempi kuin Hermeliini, ja vähän helpompi tapaus ensimmäiseksi kaniksi (tämä kaikki osoittautui sitten myöhemmin harvinaisen hyväksi läpäksi).

1.5.2013 syntyi meidän oma vappupallo, ihana musta kääpiöluppapoika, joka nimettiin erään actionstaran mukaan Sylvesteriksi (kasvattajanimi tosi seksikäs ExRosaris Idänkurho). Kahdeksan viikkoa myöhemmin pakkasin kimpsuni ja osan kampsuistani ja ajelin Karjaalle hakemaan palleroa kotiin. Siitä alkoi aikamoinen seikkailu josta ei ole puuttunut iloa, kyyneliä, rakkautta ja hermoromahduksia. Seuraavassa postauksessa jatkan tarinaa ja esittelen loput meillä asustavat pupuset!