Miksi siis aloitan tämän blogin ja astun ihan uudelle alueelle? No, siksi että olen hurahtanut. Ihan big time. Enkä vaan silleen söpösti, vaan niin että uusi lempinimeni on "crazy bunnylady" (huomaa huikean omaperäinen väännös Simpsonien crazy cat ladysta). Ei kauheen suloista.
Kuinka tässä sitten niin kävi? Se on erittäin hyvä kysymys, jota pyrin selvittämään pitämällä tätä blogia. En ole koskaan kirjoittanut päiväkirjaa tai kokenut mitään intoa siihen. Kuitenkin viime aikoina ajatus pupupäiväkirjan pitämisestä on vieraillut mielessäni koko ajan useammin, joten päätin tarttua toimeen ja katsoa mitä tästä tulee, koittakaa kestää!
Voisi olla kohteliasta aloittaa sillä että kuka mä olen ja mitä pupuja meillä oikein asustaa. Kokonaiskuva on ainakin mulle itselleni avain kiinnostukseen ja siihen että jaksaako lukea pidemmälle tai jatkossa, eli lähdetään siitä liikkeelle!
Mä olen siis Amanda moi, 25-vuotias Helsinkiläinen kauppatieteiden maisteriopiskelija. Asustelen Etelä-Helsingissä avomieheni ja niiden neljän pupusen kanssa, ja elämä on kaikin puolin ihan mukavaa. Jeejee.
Abauttiarallaa puolitoista vuotta sitten päätettiin miehen kanssa että lemmikki saisi tulla taloon, ja ykkösajatus oli koira. Kahdella opiskelijalla ja epämääräisillä aikatauluilla ei kuitenkaan ole realistista mahdollisuutta vastata koiran tarpeisiin, joten päädyttiin siihen että jokin mahdollisimman koiran tapainen otus joka pystyy elämään onnellista elämää meidän elämäntilanteessamme olisi loistava. Tein vähän tutkimusta ja tutustuin kaneihin: Bingo, siinä vastaus toiveisiimme! Tuumasta toimeen, kasvattaja kehiin ja kääpiöluppa tilaukseen. Kääpiöluppaan päädyin siksi että se on rotumääritelmän mukaan rauhallisempi kuin Hermeliini, ja vähän helpompi tapaus ensimmäiseksi kaniksi (tämä kaikki osoittautui sitten myöhemmin harvinaisen hyväksi läpäksi).
1.5.2013 syntyi meidän oma vappupallo, ihana musta kääpiöluppapoika, joka nimettiin erään actionstaran mukaan Sylvesteriksi (kasvattajanimi tosi seksikäs ExRosaris Idänkurho). Kahdeksan viikkoa myöhemmin pakkasin kimpsuni ja osan kampsuistani ja ajelin Karjaalle hakemaan palleroa kotiin. Siitä alkoi aikamoinen seikkailu josta ei ole puuttunut iloa, kyyneliä, rakkautta ja hermoromahduksia. Seuraavassa postauksessa jatkan tarinaa ja esittelen loput meillä asustavat pupuset!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti