Tarina siitä miten yhden kanin hankkiminen johti neljään

Moikka taas!

Ajattelin jatkaa ekan postauksen aiheesta, eli siitä että keitä ovat meidän perheen pupuasukkaat, miksi niitä on vuodessa tullut neljä aiotun yhden sijaan, ja mistä puput on hankittu.

Elikkä taas kirjoittamaan mars!

Sylvesteristä puhuttiinkin viimeksi jo vähän, mutta kertaus on opintojen äiti (ainakin tenttiin asti, ehheh), joten kerrataan vielä vähän.

Sylvester on siis musta kääpiöluppauros, joka on syntynyt 1.5.2013 Karjaalla ExRosariksen kanilassa. Otin tottakai selvää että kanila on kaninkasvattajien yhdistyksen jäsen ja kaikkea muuta kivaa, mutta kuinkas kävikään: ExRosariksen kanilaa en voi suositella kenellekään.
Kasvattaja piti ihan liikaa kaneja erittäin pienissä häkeissä kellarissa, joka paikassa oli todella sotkuista ja häkit likaisia. Sylvester oli takkuturkkinen ja pieni poika, jolla oli tuliaisena kasvattajalta silmätulehdus, hilsepunkki, kaljuja laikkuja ja todella pelokas mieli.
Vein kanin eläinlääkäriin pian sen jälkeen kun olin saanut sen kotiin ja sairaudet paljastuivat. Hilsepunkin ja stressikarvanlähdön kanssa taistellaan muuten vieläkin, hirveen kiva.

Sylvester suoraan kasvattajalta tuotuna

Sylvester sai kuitenkin lääkkeet ja pikkuhiljaa karva alkoi kiiltää, laikut hävitä ja kovia kokenut pupu iloita uudesta elämästään. Sylvester on hirveän ihmisrakas ja se kiintyi meihin todella kovasti, mutta jossain vaiheessa ajateltiin että helposti stressaantuvana ja ahdistuvana eläimenä sen elämä voisi olla tasaisempaa ja sen olo parempi jos sillä olisi oma kanikaveri johon turvata. Tuumasta toimeen ja kasvattajia katselemaan. Huonon kasvattajan valitsemisesta viisastuneena tein vieläkin enemmän pohjatöitä ja löysin Aurinkovillan kanilan 3 tunnin ajomatkan päässä Helsingistä. Kasvattajalla oli poikue tulossa ja varasimme tyttöpoikasen. Näin meille sitten tuli Lola.


Lola syntyi 24.8.2014 Aurinkovillan kanilassa, (kasvattajanimi Aurinkovillan Pilvi). Lola on myös kääpiöluppa, mutta tyttö ja väritykseltään madagascar. Sillä on hienot vanhemmat, korkeat rotupisteet ja kaikkea sellaista kivaa millä me ei tehdä yhtään mitään (helmi sioille siis). Tällä kertaa kasvattaja osui aivan nappiin: Kanilassa oli puhdasta ja siistiä, häkit hyvässä kunnossa, ja kanit sosiaalisia ja uteliaita. Voin suurella lämmöllä suositella kyseistä kanilaa kanin hankkimista miettiville!
Lola haettiin meille kotiin heti luovutusikäisenä pikku pallerona, ja sitten alkoikin operaatio nimeltä kanien tutustuttaminen toisiinsa.

Lola autossa matkalla kasvattajalta kotiin

No, niinkuin voi päätellä siitä että kahden kanin sijaan meillä on niitä neljä, kaikki ei mennyt ihan putkeen. Sylvester ei nimittäin hyväksynyt Lolaa kaverikseen millään ilveellä. Yritettiin kaikkia tekniikoita jotka vaan löydettiin, mutta useamman kuukauden jälkeen piti tunnustaa tappio: Sylvester ei ollut lämmennyt Lolalle yhtään vaan yritti lähinnä suolistaa sen vaikka kalterien läpi, ja Lola pelkäsi Sylvesteriä niin paljon että se oli koko ajan peloissaan ja säikky. Ei se siis ihan nappiin mennyt.
No, ei siinä sitten muuta kuin miettimään että mitäs nyt tehdään. Lola oli kuitenkin jo hankittu ja sen hyvinvoinnista huolehtiminen oli meidän vastuulla. Ihmeteltiin vaihtoehtoja hetki ja tultiin siihen tulokseen että Lola olisi varmaan onnellisempi kaverin kanssa, ja meillä oli jo kaksi häkkiä koska Sylvester ei tullut sen kanssa toimeen - näin ollen 2 kania yhdessä häkissä ja 1 kani toisessa ei lisäisi hoitotaakkaa eksponentiaalisesti. Tai oikeastaan mä tulin siihen tulokseen, mies oli jo kauan sitten päättänyt että mä olen seinähullu. Niin tai näin, soitettiin Lolan kasvattajalle taas kerran ja kyseltiin vapaata poikapentua. Sellainenhan sitten löytyi, nimittäin Lolan poikuetta seuraavasta poikueesta. Näin meille sitten tuli Aatu.

Aatu syntyi 19.9.2013 Aurinkovillan kanilassa, mutta on kokonaan ruotsalainen. Aurinkovillassa vaihdetaan kyseisen kanilan kanssa kaneja perimän puhtauden ylläpidon takia. Aatu oli sitten jäänyt kanilaan, ja se tuli meille jo reippaasti luovutusiän ylittäneenä. Aatu eli oikealta nimeltään Arnold (ehkä erään toisen actionsankarin mukaan nimetty ja kasvattajanimeltään Aurinkovillan Reetu) on luonnonkeltainen luppauros, pentuna ihan jäniksen näköinen pitkine raajoineen ja sarjakuvamaisine megatassuineen. Edellisestä huonosta tutustumisesta viisastuneena otettiin Lola mukaan hakemaan Aatua koska haluttiin katsoa että lähteekö tutustuminen yhtään paremmin käyntiin.
No, ekaa kertaa tässä tarinassa meillä kävi mäihä ja Lola rakastui pikku-Aatuun aivan silmittömästi heti ekalla nuuhkaisulla. Kanit makasivat vierekkäin Lolan pussaillessa Aatua koko kotimatkan, ja siitä hetkestä ne ovat olleet erottamaton pari. Itseasiassa niin erottamaton ja siirappisen rakastunut pari, että melkein ällöttää. Loppu hyvin kaikki hyvin, eikö!

Lola ja Aatu koko matkan kasvattajalta kotiin

Tässä vaiheessa tätä romaaniksi venynyttä postausta joku saattaa ihmetellä että miten ihmeessä meille sitten siunaantui vielä yksi kani? Sitä on itsekin ihmetelty ja selitys seuraa perästä: Elikkä tällä kertaa eleltiin ihan reippaasti pidempään kolmen kanin kanssa, Sylvester itsekseen ja Lola ja Aatu paitana ja peppuna. Meillä oli kuitenkin huoli Sylvesteristä - se oli yksin ja yritti koko ajan päästä ihmettelemään Lolaa ja Aatua, sillä seurauksella että Aatu hermostui joka kerta ja muutaman ihan kunnon myllynkin pojat saivat karkaamalla käsistä/aitauksesta/ties mistä aikaan. Tässä muuten selvisi se että kumpi voittaa, Sylvester vai Arnold, (hehheh) ja se on muuten Arnold. Joka kerta, Aivan 6-0. Ei kuitenkaan aktiivisesti mietitty kaverin hankintaa Sylvesterille koska se meni viimeksi niin reisille ja meillä ei ollut tilaa eikä henkisiä resursseja hankkia enää yhtäkään kania joka ei tule muiden kanssa toimeen.
Tämä siis siihen asti kunnes mulle tarjottiin mahdollisuutta ottaa eläinsuojaan tuotu luppatyttö meille asumaan. Mies oli silloin pitkässä reissussa joten reitti salakanille oli selvä! Lupasin hakea tyttölupan meille, mutta vain sillä ehdolla että voin viedä sen takaisin eläinsuojaan jos Sylvester ei hyväksy sitä kaverikseen. Ajettiin sitten Sylvesterin kanssa tapaamaan tätä pikkutyttöä, ja jo ensi tapaamisella tämä pieni rääpäle nylkytti Sylvesteriä naamaan sen verta topakasti että tyttö lähti mukaan ja samalla keksin sille luonteenomaisen nimen - Domino.

Dominon vaiheista ennen meille tuloa ei juuri tiedetä. Sen oli tuonut eläinsuojaan siihen kyllästynyt nuori pariskunta, joka sanoi sen olleen silloin noin puolivuotias. Sillä ei ole kasvattajaleimaa korvassa eikä papereita, eli se tuskin on ammattikasvattajalta. Nimi oli kyllä kasvattajamainen - Marisol the Sunny Sea, mutta muuta ei tiedettykään. Dominon uskotaan (ja toivotaan!) vahvasti olevan kääpiöluppa eikä ranskanluppa sen koon takia, ja väriltään se on kauniin luonnonsininen. Syntymäpäiväksi määritettiin 22.1.2014 ja niin meille lähti mukaan taas uusi kani.

Domino eläinsuojasta saadussa kuvassa

Kaikkien suureksi yllätykseksi Sylvester ja Domino tottuivat toisiinsa muutamin konstein nopeasti, ja asustelevat nyt onnellisina yhdessä, Dominon ollessa pariskunnan kiistaton pomo. 

Huhhuh, siinä oli tarina siitä miten yhden kanin hankkiminen johti neljän karvakasan asusteluun meillä. Aikamoinen komedia mutta minkäs teet.