Kani eroaa marsusta ja hamsterista älyltään erittäin paljon, ja kani ei siksi todellakaan ole pienten lasten lemmikki. Kani on älykäs saaliseläin joka stressaantuu väärästä kohtelusta ja hoidosta, ja helposti pelkää lapsia koska lapset tekevät yllättäviä, nopeita liikkeitä eivätkä jaksa olla kärsivällisiä kanin kanssa. Suosittelenkin lapselle lemmikiksi jotain saalistajaa kuten koiraa tai kissaa, joka osaa pitää puolensa ja ilmaista lapselle milloin leikit ovat liian rajuja, koska kani ei sitä osaa. Kani voi jopa kuolla stressiin nopeastikin, joten tämä kannattaa ottaa todesta. Kani kannattaa myös leikata heti kun se on fyysisesti mahdollista, koska se helpottaa kanin mahdollisia käytösongelmia, reviiritietoisuutta ja myös vähentää tiettyjen sairauksien riskiä. Meillä kaikki kanit on leikattu heti kun mahdollista, ja kaikki on mennyt tosi hyvin.
Kanit ovat myös todella tunteellisia pikku palleroita, jotka kiintyvät ihmiseensä ja kaipaavat paljon seuraa ja seurustelua ihmiseltään ollakseen onnellisia. Kuitenkaan ihminen ei voi korvata lajitoveria kuin maksimissaan auttavasti, koska kanit ovat yhdyskuntaeläimiä. Varsinkin jos ihminen ei voi olla kotona koko ajan ja pitää kanille paljon seuraa, on lajitoverin hankinta hyvä tapa varmistaa kanin hyvinvointi. Koska kani tosiaan on saaliseläin, se käyttäytyy varsin eri tavalla kuin yleiset lemmikit kissa ja koira. Lajitoveri on hyvä tuki ja turva jännittävissä tilanteissa, uusiin asioihin tutustumisessa ja ihan vaikka rauhallisemman unen takaamisessa. Kanit kun usein nukkuvat niin että toinen nukkuu taempana ja edempänä olevalla on "vahtivuoro", eli vahti seuraa ympäristöä jotta toinen uskaltaa nukkua syvää unta. Aika fiksua eläimeltä joka on about kaikkien muiden ruokaa, eikö?
Nyt lähti taas vähän sivuraiteille, eli palataas ruotuun ja otsikon aiheeseen! Meidän perheessä asuu siis neljä todella erilaista kanipersoonaa, ja kerron niistä tässä nyt tarkemmin. Mennään vaikka ikäjärjestyksessä.
Sylvester
Olen hirmuisen utelias pieni poika
Sylvester eli Sylppä on meidän pupulauman sosiaalisin tapaus (se on tosin myös vanhin eli se saattaa vaikuttaa). Sylppä on ihan hirveän ihmisrakas ja aina tutustumassa kaikkiin jotka meillä kyläilee. Sylppä oli tosi arka pentuna, säikky ja sellainen yleisahdistunut, mutta sen sosiaalistamisessa tehtiin tosi paljon töitä ja nyt se on ihan uskomattoman seurallinen ja utelias tapaus. Sylppä osaa pupuista eniten sääntöjä ja käskyjä, ja tietää kyllä tasan tarkkaan milloin tekee jotain mitä ei saisi. Se tulee syliin, kiipeilee ihmisen päällä, tökkii ja tönii koko ajan. Sylppä on myös kova antamaan pusuja tutuille ihmisille, ja se pussailee meitä joka päivä monta kertaa. Sen uteliaisuudella ei ole rajoja, ja se rakastaa tutkia oikeastaan ihan mitä vaan. Sylppää ei pysty motivoimaan herkuilla, koska se ei ole kauheasti herkkujen perään. Sitä motivoidaankin siis kiitoksella ja rapsutuksilla, mitä se rakastaa. Se osaa käskyt "ei", "pois", "kotiin" ja "tänne" sekä oman nimensä. Se myös noutaa palloa jos sitä sille heittää.
Sylvesterin pahoihin tapoihin kuuluu vaatteiden järsiminen, näykkiminen ja kaivaminen. Se rakastaa nakertaa vaatteita, varsinkin jos ne ovat ihmisen päällä. Se myös näykkii aika nopeasti jossei satu pitämään jostain tai haluaa pois, mutta se on kanille keino kertoa että nyt riittää ja sille ei pidäkään tehdä mitään. Sen mielestä on ihanaa kaivaa vilttejä, peittoja, vaatteita ja tyynyjä, mutta ei tietenkään sen omaa peittoa vaan juuri niitä mihin se ei saa koskea. Sylvester ei enää jaksa paljoa välittää Lolasta ja Aatusta, vaan jättää vahtimisen Dominolle ja ottaa mieluummin itse torkut.
Lola
Minä rakastan ruokaa ja Aatua
Lola on varsin erilainen tyyppi kuin Sylvester. Sekin oli pienenä aika arka, mutta kaikki kanit ovat. Suurin osa sen pelokkuudesta johtui varmaan Sylvesteristä, ja kun se sai oman rakkaan eli Aatun, siitä kuoriutui ihan eri kani. Lola rakastui Aatuun heti ensisilmäyksellä aivan koko sydämestään, ja kaksikko onkin ollut erottamaton heti alusta lähtien. Kun Aatu oli pieni, Lola suojeli sitä kaikilta ja kaikelta, mutta kun Aatu kasvoi, siitä tuli kaksikon pomo ja Lolan henkivartija. Lola on erittäin omapäinen ja määrätietoinen tyttö. Se komentaa meitä ihmisiäkin mm. rynkyttämällä häkin ovea jos sen mielestä on aika päästä ulos juoksemaan. Se myös puhuu, eli antaa ärsyyntyneitä äänimerkkejä jos sitä vaikka erehtyy harjaamaan.
Lola ei tottele käskyjä, tosin en tiedä johtuuko se siitä että se ei todellakaan ole mikään penaalin terävin kynä, vai siitä ettei sitä kiinnosta totella. Se osaa juuri ja juuri nimensä, ja siinä se sitten olikin. Tosin se kyllä ymmärtää pienestä ilmeestäkin että milloin voisi olla ruokaa saatavilla, sillä Lolaa ei motivoi mikään muu kuin herkut. Se rakastaa ruokaa, ja kerjää sitä todella näkyvästi aina kun ihminen kävelee lähelläkään sen häkkiä. Lola on myös aika hedonistinen persoona, se mieluusti vaan lepäilee, syö ja pussailee Aatua, muuta se ei tarvitse ollakseen onnellinen. Lola rakastaa silityksiä ja palkitsee rapsuttajan pusuilla. Se myös usein osoittaa kiitollisuutta "sukimalla" mun turkkia, eli käsikarvoja... Jep, mähän sanoin ettei se ole kovin fiksu.
Aatu
Minua kyllä nyt taas ärsyttää
Aatu on meidän perheen kiukkuperse. Se on pennusta asti ollut sellainen, että sille riittää Lola ja ruoka, ja muu ei sitä kiinnosta. Se rakastaa Lolaa koko sydämestään, ja inhoaa kaikkia muita eläimiä. Aatu on sitä mieltä että se määrää meillä, ja on myös ihmisten pomo. Se on yleisepäluuloinen, ja tönii kuonollaan ihmisen kättä pois jos ihminen viettää sen valtakunnassa eli häkissä liikaa aikaa. Aatu tarkkailee ympäristöään ahkerasti, ja mulkoilee epäluuloisesti kaikkia ja kaikkea. Se tykkää tutkia paikkoja ja ihmisiä, mutta omaan tahtiinsa ja omilla ehdoillaan. Sitä saa kyllä silittää ja ottaa syliin, mutta ei liian usein eikä liian pitkäksi aikaa, muuten alkaa töniminen ja pakoilu. Aatu pistää kaikki muut kanit pakettiin jos vaan pääsee lähelle, ja se on erittäin reviiritietoinen. Se tietää oman nimensä ja tottelee käskyjä paremmin kuin Lola, mutta yleensä vasta kun ihminen alkaa todella hiiltyä. Se on perso herkuille ja kerjää yleensä Lolan kanssa vieri vieressä kaikilta ohikulkijoilta.
Domino
Pitäisikö lähteä karkuun?
Domino on reippaasti nuorempi kuin meidän muut kanit, ja aika omanlaisensa tyyppi. Domino tuli meille n.4kk ikäisenä, eläinsuojaan hylättynä erittäin pelokkaana ja arkana pikkutyttönä. Sitä ei oltu koskaan käsitelty, päästetty häkistä ulos tai hoidettu, eli siinä oli aika paljon haastetta meille. Domino on kuitenkin urhea ja oppii nopeasti, joten se on lyhyessä ajassa saanut hurjasti rohkeutta ja itseluottamusta elää uudenlaista kanin elämää. Se on vieläkin arka, mutta päättäväinen ja utelias. Domino tutkii ympäristöään ja ihmisiään väsymättä, mutta jos siihen koskee se lähtee helposti pakoon. Se saattaa jopa hypätä rinnan päälle nuuskimaan mutta pelästyy jos ihminen tekee äkkinäisiä liikkeitä. Se on myös fiksu, oppi nimensä nopeasti ja osaa samat käskyt kuin Sylvesterkin. Domino rakastaa juoksennella ympäriinsä, ja purkaa energiaa jota sillä todella riittää. Sillä on myös taipumus jyrsiä asioita joita se ei saa jyrsiä, mutta se tottelee kun sitä komentaa. Se on Sylvesterin pomo, ja vahtii reviiriään mustasukkaisesti, varsinkin jos Lola on lähellä.
Siinä oli esittelyssä meidän pupuasukkaat, tulipas taas pitkä setti!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti